Lauantaina oli aika suunnata kulku Korsikalle. Puolenkymmentä kännykkää soitti aamuherätyksen tuntia ennen paikallisen kukon kiekaisua eli noin viiden aikaan. Keräsimme vuodevaatteet ja teimme edellisiltana aloitetulle loppusiivoukselle viimeisen silauksen. Palautimme mökin avaimen sovitusti respan edessä olevaan postilaatikkoon, jonka kansi ei ollut edes lukossa. Leirintäalueen porttivahti oli onneksemme aamuvirkkua sorttia ja avasi meille puomin kymmentä vaille kuusi, vaikka virallinen avausaika olisi ollut tasan kuudelta.
Reitti Touloniin oli (tien) mutkia pullollaan, mutta ehdimme satamaan juuri ajallaan seitsemäksi. Ja kuten laiturissa monesti käy, Touloniinkin olimme kiirehtineet vain päästäksemme odottamaan tunniksi laivaan pääsyä. Matkaliput tarkastettiin kolmeen otteeseen joten jäniksiä tuskin laivaan laskettiin. Laivalla nousimme heti yläkannelle, mutta Välimeren aamutuuli puhalteli sen verran hyytävästi, että pakenimme keularavintolan suojiin loppumatkan ajaksi.
 |
| Maihinnousu lähestyy. Kävimme kannella katsomassa, miltä Ajaccio näyttää mereltä päin katsottuna. |
 |
| Oma Pascal Lotamme sovitti itsensä näiden laivojen väliin. |
 |
| Kansi täyttyi viimeisen puolen tunnin ajaksi. |
Perillä Korsikalla pääsimme laivasta sutjakasti maan kamaralle, mutta vauhti lähes tyssähti Ajaccion rantabulevardin ruuhkaan. Tarkoitus oli ajella saaren länsirannikolta itärannikolle vuoristoseudun läpi. Tie kävi parhaimmillaan yli kilometrin korkeudessa ja maisemat avautuivat monessa kohdassa melkoisen laajakulmaisena, katsoipa sitten ylös, alas, oikealle tai vasemmalle. Serpentiiniä sai taas vääntää kilometritolkulla, mutta kukapa ei mutkateistä tykkäisi. Puolivälissä matkaa teimme muutaman kilometrin mutkan paikkaan, jossa Henri Toivonen kuoli vuoden 1986 Korsikan MM-rallissa.
 |
| Matka Korsikan itärannikolta länsirannikolle tarjosi hulppeita vuoristomaisemia. |
 |
| Rauniot yli kilometrin korkeudessa. |
Saavuimme leirintäalueelle kymmentä vaille seitsemän eli näppärästi jäi kymmenen minuuttia respan sulkeutumiseen aikaa. Olimme vuokranneet mökiksemme de luxe -version, jossa oli takuu siitä, että mökki ei ole kolmea vuotta vanhempi. Uudenkarheus olikin niin ilmiselvää, että liekö paikassa ollut ennen meitä juuri yöpyjiä. No, ehkäpä sentään ainakin yksi, koska lattialta löytyi pahvilappu merkinnällä 105D.
Viikko hurahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti