Starttasimme jälleen kukonlaulun aikaan leirintäalueelta. Käännyimme portin jälkeen vasemmalle ja se osoittautui parin kilometrin päästä pieneksi virheratkaisuksi: Tie oli kaivettu auki eikä kiertoreittiä ollut. Palasimme omia jälkiä takaisin lähtöruutuun. Kurvailimme tunnin verran ranskalaisia mutkaisia maalaisteitä ennen kuin pääsimme moottoritielle. Vauhdin kiihdyttyä yli satasen autosta alkoi kuulua oudohkoa räpättävää ääntä. Tämän toistuttua pysähdyimme parkkipaikalle diagnosoimaan ongelmaa. Pienen konttailukierroksen jälkeen syy selvisikin eli kuskin puolen etukulman alamuovi oli syystä tai toisesta hieman rikkoutunut. Tulipa todistettua, että sidontalankaa kannattaa kuskailla ulkomaan reissuilla mukana, sillä sen avulla repsottava muovi saatiin rätinkiin eikä moottoritievauhdeissakaan enää kuulunut ylimääräisiä ääniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti