30.4.
Tuulisen, viileän (n. 5 astetta) ja sateisen yön jälkeen oli mukava herätä kuivasta vaunusta sympatiseeraten naapureita, jotka illalla olivat viltteihin kietoutuen värjötelleet huuruisessa autossa. Teltta oli kyllä pystytettynä lätäkköiselle nurmikolle, josta sadevesi ei liikkunut ylös, alas eikä sivuille. Aamulla telttailijoista ei näkynyt jälkeäkään, joten yö oli ilmeisesti jäänyt lyhyeksi.
Edessä oli etukäteissuunnitelman mukaan reissun pisin päivämatka: kilometrejä tulisi noin 750. Päivän sykähdyttävin hetki koettiin Karlsruhessa. Olimme pitkin päivää ihailleet McDonaldsin tienvarsimainoksia ja päätimmekin Karlsruhen kohdalla pysähtyä mäkkärille päivälliselle. Olimme juuri kääntymässä ostarin ympärystieltä parkkipaikalle, kun vikkelä saksalainen luikahti ohituskaistalle. Niinpä siinä sitten vaunun takakulma viereisen kaistan puolelta kaarrattaen naarmutti bemarin kylkeen kunnioitettavat naarmut.
 |
| Hobby tekaisi vauhtiraitaa bemarin kylkeen. |
Bemarikuski pirautti paikalle poliisit, jotka tulivatkin ripeästi tutkimaan tilannetta. Vilkaistiin siinä sitten porukalla vaunua ja autoa ja sen jälkeen täyteltiin pari lomaketta. Kuvia otettiin puolin ja toisin sekä muistoksi että vakuutusyhtiötä varten. Poliisi selitti, että tässähän pitäisi syylliselle antaa 40 euron sakot, mutta kun tilanne on ollut vähän niin ja näin, niin annetaan sen olla.
 | |||
| Takuutyötä. Lähellä olleet remppareiskat teippasivat vaunun (ajo)kuntoon. |
Kaiken kaikkiaan kokemus oli miellyttävä, muistorikas ja kokemisen arvoinen. Viereisen huoltohallin reiskat teippasivat vaunun umpion paikalleen vauhdilla (hyvä, että olimme edes pysähtyneet, kun aloittivat teippauksen). Poliisit olivat huumorimiehiä ja laskivat leikkiä suomalaisten eliniän ja sen ylikin voimassa olevasta ajokortista. Bemarimies toivotteli kädestä pitäen hyvää matkaa ja kehui, kuinka mukavaa oli, kun kukaan ei ollut vihainen. Vakuutusyhtiöstäkin vastattiin heti ensimmäisellä soitolla ilman jonotusmusiikkia (tai paina kahdeksantoista, jos vaunusi kolaroi bemarin kanssa -tyyppisiä valintatehtäviä), joten kaikki meni enemmän kuin mukavasti. Lupsakat teippimiehet huutelivat ennen lähtöään, että onhan kaikki hyvin. Ja illan päätteeksi saimme vielä ne hampparitkin mäkkäristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti