Andorrassa (14.-17.5.)

Andorralainen parkkeeraustyyli on sukua (ja ehkäpä jopa se ilkeämpi sukulainen) pariisilaiselle tyylille. Satunnaislaskennassa kymmenen peräkkäisen auton parkkijonossa kahdeksassa autossa oli etu- tai takakulma kolhittu. Ja turhapa autoa varmaan on peltikorjaamolle viedä korjattavaksi, koska kohta taas kolisee.

Andorran jalkapallomaajoukkueen kotistadion.

Keskustaa rakennettiin ja korjattiin.

Timelapse vaunun ikkunasta kuvattuna.

Leirintäalue 

Tupakkamainonta kukoisti.

Koirasuihku kämppärillä.

Leirintäalue sijaitsi Andorra la Vellan keskustasta pari kilometriä Espanjan suuntaan. Alueen tulotie oli mutkikas, yksisuuntainen ja jyrkässä ylämäessä joten jouduimmekin heti tullessa peruuttelemaan lähtijöiden tieltä. Respan puomille pysähtyminen tukki alueen ainoan poistumistien. Muita karavaanareita ei juurikaan näkynyt, mutta niinpä vain toiset maanantaitulijat olivat ruotsalaisia.

Lähdimme torstaina Andorrasta Ranskan suuntaan. Matkan varrella ajoimme usean hiihtokeskuskylän läpi. D'Envaliran tunnelin jälkeen maisemanmuutos oli hätkähdyttävä (korkeus merenpinnasta noin 2050 m) ja hetken jo epäilytti, josko sittenkin nastarenkaat olisivat oikea valinta tälle reitille. Onneksi tie oli pari päivää aiemmin olleiden lumisateiden jälkeen aurattu hyvin ja lumi oli sulanut asfaltin päältä kokonaan pois.

Tie kiemurteli noin kahden kilometrin korkeudessa ja lähti pikku hiljaa laskemaan kohti alhaisempia lukemia. Maisemien puolesta tie on yksi hienoimmista, mitä eteen on sattunut.

 

Tätä vasemman kuvan serpentiiniä ei sentään tarvinnut ajella, vaan ihailimme sitä etäältä isomman tien parkkipaikalta.